Osana vihreää siirtymää EU pyrkii vauhdittamaan myös tekstiilituotteiden siirtymistä kiertotalouteen. Siirtymisen yhtenä kenona EUn komissio julkaisi heinäkuussa jätedirektiivin muutosesityksen, jonka mukaan perimmäisenä tavoitteena on tekstiili- ja nahkajätteen tuottajavastuun avulla vähentää varsinkin pikamuodin kulutusta. Esitys kuitenkin osuu harhaan, sillä se jättäisi noin 82 % tekstiileistä vastuiden ulkopuolelle ja on epätasapainoinen eikä johtaisi kulutuksen vähenemiseen. Kiertotalouden edistäminenkin jäisi kyseenalaiseksi.
Tuottajavastuun tarkoituksena on sälyttää tekstiilijätteen keruun ja käsittelyn kustannukset yrityksille, jotka laittavat tekstiili- ja nahkatuotteita kuluttajien ostettavaksi. Tuottajavastuu kattaa jo nykyisin monia tuotteita, kuten pakkaukset ja sähkö- ja elektroniikkalaitteet. Noissa tuoteryhmissä tuottajavastuu koskee kaikkia pakkauksia ja tuotteita kaikista lähteistä.
Tekstiilituotteita koskevassa aloitteessa tuottajavastuu rajattaisiin vain kuluttajilta tulevaan jätteeseen ja vastuusta vapaana olisivat kaikki alle 10 henkeä työllistävät yritykset, joita alan yrityskannasta on 88 %. Laskun maksajaksi tulisi siis EUn sisällä vain joka kymmenes yritys. Ihan pikkulaskusta ei olisi kysymys, sillä komission arvion mukaan tuottajavastuun vuosittaiset kulut olisivat EU:ssa lähes miljardi euroa. Lasku tulisi lopulta kuluttajien maksettavaksi.
Vapaamatkustajia liikaa
Esitys on monella tapaa ongelmallinen. Ensinnäkin esityksen yrityskokorajaus sulkee tuottajavastuun ja kustannusten maksajien ulkopuolelle neljäsosan kuluttajille myytävistä tekstiilituotteista. Toisaalta varsinkin alkuvaiheessa olisi erittäin epätödennäköistä, että edes kaikki eurooppalaiset brändit ja verkkokaupat hoitaisivat velvoitteensa Suomessa. Vapaamatkustaminen on EUn sisällä liian helppoa. Kokemukset muilta tuottajavastuualoilta näin todistavat. Ja miten saataisiin vastuuseen Euroopan ulkopuoliset verkkokaupat, joiden myynti Eurooppaan kasvaa kohisten? Muoti- ja urheilukauppa on arvioinut, että alle puolelle kuluttajille myytävistä tekstiilituotteista löytyisi todellisuudessa tuottajavastuun kantaja.
Pitkien etäisyyksien ja pienen väestön maana joutuisimme todennäköisesti kohtaamaan lisäksi muita EU maita korkeammat kustannukset ja tuottajavastuumaksut. Suomalaisille kuluttajille huono uutinen sekin.
Kulutus ei vähenisi
Pakkaamisen tai sähkölaitteiden määrä ei ole tuottajavastuun myötä vähentynyt. Jos tavoitteena on ympäristökuormituksen vähentäminen, tuottajavastuu ei lopulta ole keino vähentää tekstiilien kulutusta.
Suomessa laitetaan markkinoille vuosittain 181.000 tonnia tekstiilikuituja eri muodoissaan, josta kuluttajilta tekstiiljätteeksi päätyy noin neljäsosa. Yritys- ja tuoterajausten jälkeen tuottajavastuun alle kuuluisi kuitenkin vain noin 18 % kaikista markkinoille tulevista tekstiilikuiduista. Aloitteella ei siten merkittävästi edistettäisi kiertotalouttakaan.
”Esitys pitäisi arvioida uudelleen ja laittaa kattamaan kaikki yritykset ja tuotteet ja aloittaa helpoimmin hyödynnettävistä teollisuuden ja yritysten sivuvirroista, haaskioista ja jätteistä. Esityksessä pitäisi myös tarjota vedenpitävä ratkaisu EUn ulkopuolisen verkkokaupan vastuiden valvontaan,” kiteyttää Muoti- ja urheilukauppa ryn toimitusjohtaja Veli-Matti Kankaanpää.
Suomalaisten ennustetaan ostavan vuonna 2023 muodin ja urheilun tuotteita yhteensä 4,7 miljardilla eurolla. Vaatteita 3,2 miljardilla ja kenkiä 650 miljoonalla.
Tiedot perustuvat Muoti- ja urheilukauppa ryn tilastoihin ja Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2021 julkaisemaan Kuituvirrat -selvitykseen.
Lisätietoja: Velimatti Kankaanpää, toimitusjohtaja, Muoti- ja urheilukauppa ry, +358 400 600 037, velimatti.kankaanpaa@muotijaurheilukauppa.fi
